Viimeinen kappale varastossa
Puhelu tuli aamulla klo 6:00. ”Voi hienoa”, ajattelin kääntyessäni ja vetäessäni tyynyn pääni päälle. Yritin nukahtaa uudelleen. Yritin teeskennellä, etten kuullut soittoa. Mutta muutaman minuutin sisällä vastasin puhelimeeni, jota suojasi erittäin tukeva Atomic Slim -kotelo.
”Hyvää huomenta, agentti. Meillä on johtolanka Hemmingsfordista”, ääni sanoi. Piristyin heti kuullessani nimen ”Hemmingsford”. Hemmingsford oli monimiljardööri, joka oli vuosikymmeniä huijannut kuluttajia, kavaltanut rahaa ja ollut yleisesti ottaen ääliö. Kun hän sai tietää Viraston tuntevan hänen rikoksensa, hän meni piiloon, mutta minä olin päättänyt jäljittää hänet.
Päämajan operaattori jatkoi. ”Hän piileskelee Englannin maaseudulla. Cotswoldsissa. Luulen hänen asuvan ystävän luona vanhassa kartanossa. Varmasti hyvin maalauksellista. Aika viehättävä, ihana alue… no niin. Lähetän sinulle koordinaatit. Jos lähetämme helikopterin, kuinka nopeasti pääset sinne?”
”Askeleen edellä, pomo”, vastasin napittaessani paitani loppuun. ”Olen siellä niin pian kuin pystyn.”
Kuusi tuntia myöhemmin minua työnnettiin ulos englantilaisen kartanon kolmannen kerroksen ikkunasta, eikä paikka näyttänyt sillä hetkellä kovin maalaukselliselta. Hemmingsfordin kolme kätyriä olivat jotenkin saaneet kiinni nilkoistani ja roikottivat minua nyt ikkunalaudan yli esittäen uhkauksia yllättävän iloisilla cockney-aksenteillaan. Puristin puhelinta rintaani vasten.
”Anna vain tiedot meille, kaveri”, yksi kätyreistä vaati. ”Luovuta tiedot, niin pieni ongelmasi katoaa.” Heitä ei oikeastaan kiinnostanut vahingoittaa minua. He halusivat vain puhelimeni, joka sisälsi kaikki heidän haluamansa tiedot tutkimuksestamme Hemmingsfordin väärinkäytöksistä.
En tietenkään voinut antaa sen tapahtua, joten vedin syvään henkeä ja päästin puhelimestani irti. Se kieppui ilmassa, osui puunoksaan ja putosi kovaa maahan alleni. Kuten olin odottanut, kätyrit menivät suunniltaan ajatellessaan puhelimeni tuhoutumista ja unohtivat minut hetkeksi, joten kiemurtelin irti heidän otteestaan, tein voltin ilmassa ja laskeuduin suoraan jaloilleni.
Pyyhin pölyt itsestäni, kumarruin ja poimin Google Pixel 2 -puhelimeni. Aivan niin – juuri kuten olin arvellut. Puhelin oli täydellisessä kunnossa. Ei naarmuakaan. Erittäin kestävä ja vankka Atomic Slim -kotelo pelasti tehtäväni jälleen kerran. Hymyilin itsekseni tyytyväisenä siihen, miten helposti olin huijannut kätyreitä. Ehkä en ollut saanut Hemmingsfordia kiinni tällä kertaa, mutta koulutukseni ja Atomic Slimin valtavan lujuuden ansiosta tiesin saavani hänet pian kiinni. Sillä välin olin päättänyt asettua nauttimaan mukavan suuresta kala- ja ranskalaisannoksesta.
Ghostekin suunnittelema New Yorkissa




avi
cz
Ghostek - kotelo – Google Pixel 2, sarja Atomic Slim, turkoosi (GHOCAS678)
avi
cz
Ghostek - kotelo – Google Pixel 2, sarja Atomic Slim, turkoosi (GHOCAS678)