Viimeinen kappale varastossa
Nelivuotisen yliopistoaikani aikana olen myöhästynyt suurilta luennoilta, pienistä seminaareista ja jopa kahdenkeskisistä tapaamisista professorien kanssa. Älä silti luule minua vastuuttomaksi opiskelijaksi, joka ei kunnioita koulutusta. Arvostan itse asiassa koulutusta suuresti – asia on vain niin, etten oikeastaan ole opiskelija.
Olen nimittäin työskennellyt peitetehtävissä paljastaakseni maan suurimman kampuksella toimivan huumeringin. Diilerit ovat täyttäneet tämän oppilaitoksen likaisilla huumeilla aivan liian pitkään, joten neljä vuotta sitten ilmoittauduin ensimmäisen vuoden englannin opiskelijaksi. Siitä lähtien olen käyttänyt aikani Shakespearen opiskeluun ja rikollisten jahtaamiseen.
Tavoitteeni on tietenkin päästä päätekijän jäljille ja lopettaa koko toiminta. Tilanne on kuitenkin monimutkainen, ja olen joutunut matkan varrella ilmiantamaan muutamia opiskelijoita. Useimmat heistä ovat melko naiiveja, joten tunnen joskus hieman syyllisyyttä… kunnes ajattelen kaikkia viattomia uhreja ja muistan lopullisen tavoitteeni.
Palataanpa kuitenkin siihen, miksi olin myöhässä tunnilta. Tuona päivänä minun piti pitää suuri esitelmä Hamlet-seminaarissa, mutta aikatauluun oli tullut päällekkäisyys: iso välienselvittely, jonka toivoin saavan yhden kohteistani yhteistyöhön ja johdattavan minut lähemmäs päätekijää.
Hölkätessäni kampuksen jalkakäytävää ennalta sovittuun tapaamispaikkaan otin Pixel 2:n taskustani kirjoittaakseni nopeasti sähköpostin professorilleni. Pysähdyin ihailemaan uskomattoman sulavalinjaista, läpinäkyvää Covert 2 -kuorta… miten puhelimen kuori saattoi olla yhtä aikaa niin tyylikäs ja tukeva? No niin, takaisin sähköpostiin. "Hyvä professori Jones", kirjoitin. "Valitettavasti on tullut hätätilanne ja…"
Silmänurkasta näin kohteeni lähestyvän. Hän näytti vihaiselta. Hänen täytyi tietää, mitä oli tulossa. Yhtäkkiä joku tarttui minuun takaa, ja Pixel 2 putosi käsistäni jalkakäytävälle. Pyörähdin ympäri, otin väijyttäjän pääotteeseen ja kaadoin hänet maahan. Nyt minun piti selvitä enää yhdestä raivostuneesta huumekauppiaasta.
"Kuuntele", sanoin kohteelleni. "Voimme tehdä tämän helpolla tavalla… tai vaikealla." Hän vain mulkoili minua, joten tiesin saaneeni hänet haluamaani asemaan. Otin käsiraudat reppuni salaisesta lokerosta ja johdatin hänet tyhjään asuntolarakennukseen, jossa kutsuin apujoukot kuljettamaan hänet kuulustelukeskukseen.
Poistuessani polvistuin nostamaan Pixel 2:n, joka oli edelleen moitteettomassa kunnossa kiitos Covert 2 -kuoren. "Tuo iskunkestävä kehys todella tekee tehtävänsä", ajattelin. Hymyillen varusteideni laatua arvostaen kirjoitin sähköpostini loppuun: "Olen 15 minuuttia myöhässä. Odotan innolla, että pääsen jakamaan ajatuksiani Hamletista luokan kanssa."
Ghostekin suunnittelema New Yorkissa




Onko sinulla kokemusta tästä tuotteesta? Auta muita valitsemaan..